Hääpäivä

Olemme olleet naimisissa kokonaisen vuoden. Yhteistä taivalta on toki takana jo useamman vuoden. Esikoinenkin tayttää pian jo kahdeksan vuotta.

Juhlimme jo eilen illalla hääpäiväämme. Saimme lapset yökylään, toisen isovanhemmille ja toisen siskoni luo. Kävimme syömässä aivan ihanassa ravintolassa nimeltään Tintå, suosittelen. Menuu on melko suppea mutta sitäkin herkullisempi. Söimme häränfilettä vartaassa, aivan ihanaa salaattia ja ravintolan omia ranskalaisia. Todella, todella hyvä ruokaa. Ja ruokajuomana tietysti punaviiniä. Tämän päälle kävimme katsomassa elokuvan. Kivaa pitkästä aikaa käydä katsomassa aikuisten elokuva eikä lasten animaatiota niin kuin on lähiaikoina ollut tapana. Ja ihanaa päästä ihan kahdestaan iltaa viettämään.

Jotta pääsisi uudelleen häätunnelmaan, laitan tähän kuvia ja tunnelmia ihanasta, ihanasta hääpäivästämme.

Alttarilla

Perinteinen riisinheitto

Limousinella hääpaikalle

Eräs työkaverini pitää työnsä ohella pitopalvelua ja hän teki meidän ruuat ja tarjoili häissä. Ruoka oli erittäin hyvää ja tarjoilu ammattimaista.

Lähes kaikki juhlissa olleet koristeet olin tehnyt itse kaasoni kanssa. Ja tietty ukkeli autteli parhaansa mukaan. Kaikista ylpein olin suodatinpusseista tehdyistä ruusuista, niitä oli joka pöydässä ruukussa. Ruukut löysin itse asiassa sokokselta joulun jälkeen alennusmyynneistä. Ne olivat viininpunaiset ja niissä oli kimalletta pinnassa. Mieheni kanssa maalasimme ne valkoiseksi spraymaalilla. Kimalle paistoi edelleen maalin alta, mikä teki ruukuista oikeastaan tosi juhlavat.

Pöytäkoristeita. Pöydällä olevat pikkusydämetkin itse tehty sydämen muotoisella lävistimellä.

Ruusun terälehtiä viinilasin sisällä, kynttilä kiinnitetty sinitarralla

Suodatinpusseista tehtyjä ruusuja.

Itse tehtyjä saippuoita.

Morsiuskimppuun valitsin oikeat ruusut paperisten sijaan. Värit olivat ihanan herkät.

 

Neuloin tyttärelle boleron. Malli omasta päästä, pitsimalli Nancy Bushin pitsihuivit neuiloen kirjasta.

Jälkiruokana syötiin kermakakkua, sydänpipareita ja karkkia. Että oli kakku hyvää. 

Valkosuklaa-mansikkakermakakku. Huomoi taustalla kissatyttö karkkiastian kimpussa...

Hääpuku oli Ladybirdin mallistosta. Tässä lähikuvia. On muuten edelleen vaatekaapin ovessa roikkumassa.. Pitäisi myydä pois.

Minä ja minun kissatyttö.

Lahjapöytä

Häävalssikin tanssittiin.

Tämä kuva tuli kiitoskorttien kanteen. Tietysti tein kutsukortit ja kiitoskortit itse.

Olipa ihana palata siihen päivään ja niihin tunnelmiin. Ihanaa päivänjatkoa kaikille!!

Lomaompeluksia

Lomaa on nyt mennyt kolme viikkoa ja vielä on yksi jäljellä. Tosin jo viikonloppuna ajattelin että olisin ihan valmis jo menemään töihin ja voisin pitää viimeisen lomaviikon jossain toiseessa vaiheessa. Olo on energinen ja koti kiiltää kun olen puunannut sitä joka päivä. Saimme jopa aikaiseksi paukutella tauluja seinään joita emme muuton jälkeen ole "ehtineet" laittaa paikoilleen. Olemme siis asuneet tässä talossa jo viisi vuotta, joten aikaa olisi ollut...

Olen ehtinyt ompelemaankin lomalla. Tilkkupeitto ja neliosainen tyynynsuojus valmistuivat jo loman toisella viikolla. Tarkoitus oli tehdä päiväpeitto kissatytön sänkyyn ja suoja tyynyille joita hän pitää selkänojana sängyssä. Tässäpä pari kuvaa.

Tytön oma pesä missä voi kuiskutella tyttöjen salaisuuksia.

Yhtenä kertana kissatyttö kavereineen katseli leffaa tyttären huoneessa ja keksin laittaa heille ylimääräisiä tyynyjä selkänojaksi. Kissatyttö ihastui niihin niin paljon ettei halunnutkaan antaa niitä enää pois. Kamalan näköisethän neljä kulunutta tyynyä oli hänen sängyssään joten samalla kun tein peiton tein suojuksen niille tyynyille. Tilkut riittivät juuri ja juuri. Tyynynpäälliseen ompelin ensin kaikki tilkut yhteen isoksi suorakaiteeksi. En suunnitellut mitään kuviota, sen kuin vain ompelin palasia yhteen sitä mukaa kun pussista osui käteen. Sen jälkeen taitoin ensin pitkästä reunasta alhaalta kaksinkerroin sen verran että tyynyt mahtuvat sen sisään. Tämän jälkeen taitoin ylös jäävän reunan aiemmin taitettujen sisään ja surruutin ompelukoneella päältä yhteen. Samalla siis syntyivät välisaumat jotta tyynyt pysyvät paikoillaan ja syöttöaukkoon pienet taskut jotta tyynyt pysyvät hyvin sisällä.

Päiväpeittoon mietin pääni puhki että miten päin ne palaset oikein tulee. Kun olin jo aivan kyllästynyt pyörittämään niitä palasia (ja kyllästynyt niihin langanpätkiin mitä siitä pyörittelystä syntyi) päädyin seuraavanlaiseen kuvioon.

Aikast söpö lopputulos kuitenkin. Kankaat ostin uutena Jättirätistä, paitsi valkoisen kankaan. Se on vanhaa ihanan paksua lakanakangasta, mistä ompelin vuosi sitten servetit meidän häihimme. Nyt on sekin kangas (tai siis ne kaikki lakanat) tuhottu. Pidän näistä väreistä, ihania vaaleanpunaisia sävyjä ja ripaus sinistä. Kankaiden oston jälkeen kotona katselin kankaita ja mietin että eihän nämä sovikaan yhteen lainkaan. No, lopputulos miellyttää äidin ja kissätytön silmää niin eiköhän se ole tärkeintä.

Vanua tilkkupeitossa ei ole, taustakankaana on Ikean fleecehuopa. Niitäkin on häiden jäljiltä muutama, joten olin hyvin tyytyväinen kun sain yhden johonkin järkevään käyttöön. Tikkasin päällisen fleeceen niin että jokaisesta neliöstä on tikattu vain kaksi reunaa. 

Tikkaukset muodostavat kivan ruutukuvion taustalle.

Lähikuvaa tikkauksesta.

Peitto on sellainen pieneen sänkyyn sopiva. Kun kissatyttö joskus muuttaa isompaan sänkyyn, peitto saa jäädä olohuoneen sohvalle torkkupeitoksi.

Sitten viimeistä lomaviikkoa viettämään. Tänään olisi luvassa bussiretki kaupunkiin. Miehen auto on huollossa ja perjantaina piti palauttaa vara-auto ja oman autonsa hän saa vasta tänään. Joten tänään hän meni minun autolla töihin (kun ukkelihan ei linja-autolla kulje) ja me menemme häntä vastaan jotta saamme molemmat autot kotiin. Suunnittelin että menemme ajoissa niin ehdimme lasten kanssa humputtelemaan kaupungilla ja hörppäämään kunnon torikahvit ja ihanat pullat. Nam!!

Lämmintä kesäpäivää kaikille!

Pöhkö mikä pöhkö!!

Mä olen tullut varmaan hulluksi. Niin sen täytyy olla. Mulle on ennenkin iskenyt valtava halu vain neuloa, neuloa ja neuloa. Mutta eilen taisin tehdä pohjanoteerauksen...

Lähdin eilen lasten kanssa läheisen järven rannalle uimaan. Päivä oli ihana, aurinko paistoi ja vesi oli lämmintä. Itsekin kävin uiskentelemassa lasten kanssa. Rannalla on ihana katsoa miten lapset nauttii. Meillä rantavisiitit menee aina niin että kissatyttö ui ja polskii vedessä lähes taukoamatta ja niin kävi eilenkin. Hulivalipoika jaksaa hetken uida ja sen jälkeen hän alkaa rakentelemaan hiekkalinnoja, linnoituksia, vallihautoja ja kaikkea muuta ihanaa. Ja niin kävi eilenkin. On uskomatonta, miten lapset saavat aina seuraa itselleen toisista lapsista. Ei niiden edes tarvii kysyä että leikitkö mun kanssa, ne vaan alkaa leikkimään ja tekemään juttuja ja kohta ollaan kuin olisivat tunteneet toisensa iät ja ajat. Sitten jossain vaiheessa kysytään että hei mikä sun nimi olikaan? Mihin se häviää aikuisten maailmassa? Että voitais mutkattomasti tutustua uusiin ihmisiin välittämättä niiden taustoista tai muusta roskasta. Mentäis vaan rohkeesti toisen luo ja tutustuttais. Vai olenkohan mä vaan vähän vaikee kun multa se ei ainakaan onnistu..

No, joka tapauksessa, eksyin aiheesta. Oltiin siis rannalla ja arvatkaas mitä tämä akkeli kaivaa laukustaan... Kyllä, villasukat puikoilla!! Siinä sitten helteessä istuin ja neuloin villasukkia. Sukat ovat kyllä hyvin järvimaisemaan istuvat. Sinisen eri sävyt kuvastavat järviä ja niiden välissä olevat raidat muistuttavat koivuja järvien rannoilla. Suoraan kuin perinteisestä rantasaunamaisemasta. Toki tämä järvi missä itse olimme, on kaukana sinisestä enkä edes katsonut kasvaako koivuja rannalla, mutta kyllä te ymmärrätte. Tästä syystä sukat saivat nimekseen Saunasukat.

Sukista oli tarkoitus tulla hulivalipojalle sopivat. Vaan ei tullut. Tein sukat ihan novitan kokotaulukon mukaan ja liian isothan niiistä tuli. Kokotaulukossa ei varmaankaan ole mitään vikaa. Tein aloittelijamaisen virheen enkä ottanut huomioon että minullahan on erikokoiset puikot kuin ohjeessa. Hmm... Pitäisi terästäytyä. Nää on siis kooltaan n. 37-38. Minunkin 39 koipeen ne sopivat, mutta ovat sen verran jämptit ettei tavallista sukkaa mahdu alle. Enkä oikeastaan halua sinisiä sukkia. Se ei oo mun väri.

Nyt siis pitäisi keksiä koti näille Saunasukille. Tuttavapiirissä ei ole tämänkokoisia sinisen ystäviä joten en ala edes kaupittelemaan niitä kellekään. Enkä ala säilömään näitä kaapissa hulivalipoikaa varten, kaapit ovat pullollaan muutenkin. Jos siis joku haluaa ostaa nämä pois lojumasta niin ilmoittaa. Koko on siis 37-38, varren pituus 12 cm ja jalkaterän pituus kannasta varpaan kärkeen 23 cm. Suunnilleen.

Nyt neuloosi saa jatkua. Eilen ostin läheisestä tarjoustalosta novitan säde lankaa muutaman kerän koska se oli tarjouksessa. Yhtään enempää lankaa en oikeastaan tarvitsis. Mutta kun tää on niin ihanaa, tässä on paljetteja ja se oli alennuksessa.. Jos helteellä voi neuloa villasukkia niin eikö samantein voi neuloa kaulahuiviakin??  

Synttärihumua ja vakava neuloosi.

Hei vaan hei. Luvassa on todella sekalainen postaus kaikennäköisistä hommeleista mitä meillä on parin viime päivän aikana puuhailtu. Valitan sekavuutta ja toistoa, pää on kuitenkin tänään tässä kunnossa. =)

Eilen juhlimme sukulaisten kesken kissatytön kuusivuotis syntymäpäivää. Koin todellista motivaation puutetta kun piti perjantaina alkaa leipomaan kakkuja ja pullia kutsuille. Mutta, pakko otti voiton ja sain kuin sainkin kaakut ja paakkelsit väännettyä.

Kermakaakun täytteeksi laitoin tuoreita mansikoita, kermavaahtoa ja valkosuklaa-daimvaahtoa. Tein pohjan kinuskikissan ohjeella ja viiden munan pohja kohosi niin hyvin että sain siitä helposti leikattua neljä kerrosta. Koristeeksi yksinkertaiset pursotukset ja nonparellisydämiä. Kaikille maistui kakku niin hyvin että meille jäi rääppiäiseksi vain vähän kakkua... Onneksi olin tehnyt myös mutakakkua ja vanilja-mantelipullia. Tänään on tosiaan herkuteltu.

Kissatyttö auttoi pullataikinan teossa. Näyttää sillä olevan oikeat otteet.

Olen tosi laiska järjestämään juhlia vaikkakin tykkään tosi paljon kun kotiin tulee vieraita. Istutaan yhdessä kahvipöydän ääressä ja vaihdetaan kuulumisia. Melkein ainoat juhlat mitä meillä  juhlitaan on lasten synttärit. On ihana tavata sukulaisia ja ihanaa nähdä miten lapsetkin nauttivat siitä kun on kaikki sukulaislapset koolla. Meidän hulivalipoika rakastaa pieniä lapsia ja rakastaa leikkiä niiden kanssa. 

Tässä valmiina lapaset mitkä neuloin muutamana iltana. Neulemallit eivät olleet kovinkaan innoissaan poseerauksesta, joten kuvat ovat mitä ovat. Heti näiden perään aloitin sukat Nalle luontopolku langasta. Niistä taitaa tulla liian isot meidän lapsille, mutta liian pienet meidän aikuisten jalkaan. Täytyy löytää joku sijiotuskoti siis tuleville sukille. On siis iskenyt vakava neuloosi. Tekisi mieli koko ajan heiluttaa puikkoja käsissä. Katselin juuri kaupassa miten ihania värisävyjä langoissa on taas tarjolla. Harmittaa oikein kun pitää välillä tehdä ruokaa tai siivota kun voisi neuloa vaan... =)

Pari viikkoa sitten ostin käytettynä ison, painavan ja aivan ihanan vitriinikaapin. Olen jo kauan etsinyt makuuhuoneeseemme juuri sitä sopivaa kaappia, mistä tekisin liinavaatekaapin. Nyt viimein löysin sen. Sinne uppoaa kaikki liinavaatteet, verhot, pöytäliinat ym. ym. ja paljon muutakin. Ainoa huono puoli on se että kaapin värinä on tammi ja mä haluan siitä valkoisen. Tänään siis olen hionut, hionut ja hionut. Uskomatonta, miten paljon pölyä kyseinen työ voi aiheuttaa. Onneksi tajusin hioa ulkona. Huomenna käyn ostamassa maalia ja alan maalaamaan. Harmittaa kun en muistanut ottaa kaapista kuvaa ennen kuin aloimme irrottamaan hyllyjä ja ovia. Laitan tähän kuitenkin pari vaihekuvaa.

Nyt taidan jatkaa niiden sukkien neulomista. Ihanaa kun on lomaa ja voi valvoa pidempään ja vaikka neuloa yöhön asti!! =)

Huomenta!

Hih, mä heräsin ennen näitä peltosaunioita. On tainnut loma tehdä tehtävänsä. En kyllä muutenkaan ole kovin myöhään nukkuva. Tänään heräsin kun mies lähti töihin seitsemän jälkeen. Keitin kahvia ja lähdin siemailemaan sitä terassille. Huomasin että naapurin ajotiellä nukkuu nämä sauniot ja hieman ujosti kävin napsaisemassa nämä kuvat. Mitäköhän naapurit ajattelis jos näkin mun kyyköttävän tien laidalla kuvaamassa rikkaruohoja... Vaikka tämä on vain rikkaruoho, on se melko viehkeä. Ujosti laskee terälehdet yöksi alas.

Eilen oli ihana lomapäivä. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme lasten kanssa työkaverini luokse kyläilemään. Ensin terassilla aamkahvit, syötiin marjoja suoraan puskista, juoruttiin ja katseltiin lasten temmellystä pihamaalla. Tämän jälkeen tehtiin ruoka, jota meidän nirsot lapset vain närppivät.. Onneks on niin tuttu kaveri että uskon ettei hän pahastunut. Ruoan jälkeen lähdettiin uimaan, ensin läheiselle järvelle ja sen jälkeen heidän mökille mereen. Kaiken kukkuraksi mökkikahveet ja sokerimunkkeja. Nam Nam!!

Ja tottakai mökillä kuuluu heittää tikka ja peuhata vaikka trampoliinilla. Kissatyttö ja hulivalipoika olivat melko uuvuksissa päivän jälkeen. Illalla oli helppo saada heidät nukkumaan ajoissa.

Tuliaisiksi ihanalle työkaverille vein pari tiskirättiä mitkä olin neulonut meidän Ruotsin matkan aikana. Lanka on novita bambu-lankaa. Siinä on 50% bambua ja 50% puuvillaa. Räteissä on 35 silmukkaa, pintana helmineule ja kerroksia niin monta että tuloksena on neliö. Sidoin ne vielä narulla yhteen ja kirjoitin lapulle mitä tuote sisältää. Tästä langasta neulotut rätit ovat ihanan pehmeitä ja toistaiseksi ovat tuntuneet toimivilta.

Ihanan rentouttavan päivän jälkeen oli ihanaa kellistyä sohvalle ja kutoa lasten lapasia. Aiemmassa postaukessa näkyneet vihreät lapaset ovat päättelyä vaille valmiit ja eilen aloitin samanlaiset punaiset, joista puutuu vielä peukut. Esittelen molemmat parit kerralla kun ovat täysin valmiit.