perjantai 10. tammikuuta 2014

Virkkaa, virkkaa, virkkaa

Näitä virtahepoja on kyllä ollut mukava virkata. Nyt olen tehnyt niitä jo niin paljon että melkein muistan jo ulkoa mikä pala kuuluu mihinkin kohtaan. Nyt olen ottanut tavaksi että virkkaan kaikki laput valmiiksi ja vasta sitten yhdistän ne piilosilmukoilla toisiinsa. Yhden hepon tein niin että yhdistin palat kiinteillä silmukoilla ja sekin toimi mutta piilosilmukat olen havainnut hyviksi. Tässä on kaksi uusinta hepoa, he eivät vaan ole vielä saaneet täytettä sisäänsä. Mutta näkee tästä värin.



On muuten ihan pirullinen määrä langanpäitä pääteltävänä yhdessä heposessa.


Tässä on sitten taas seuraava tulossa. Kaikkiin kukkiin tulee violetti keskusta ja kukkien väreinä pinkki ja keltainen, ei muita värejä. Oikeasti keltainen on hempeämpää, kuva vääristää värejä.

On ollut ihanaa miettiä näitä värejä ja tähän asti kaikki yhdistelmät ovat olleet toimivia. Kun tein paloja tuohon pinkkiin hepoon ajattelin koko ajan että voi luoja tästä tulee liian pinkki. Mutta kun palat ovat yhdessä huomaankin että sehän on aika kivan näköinen.

Kävin tässä eräänä päivänä tyhjentämässä äidin vauvalankavarastot ja sieltä sain valtavasti pinkkejä, sinisiä, vihreitä, keltaisia ja violetteja lankoja. Nyt täytyy vaan antaa virkkuukoukun laulaa ja tehdä näitä vielä lisää.

torstai 9. tammikuuta 2014

Hyvää alkanutta vuotta

Ihanaa, ihanaa, ihanaa kun arki on koittanut. Kaikki palaa taas uomiinsa. Koulu ja eskari on alkanut, lapset näkee taas kavereitaan ja ylipäätään on enemmän menemistä ja tekemistä kuin nyt joululoman aikana. Loma ja vapaat on aina kivoja mutta kyllä se niin on että meillä homma toimii parhaiten kun on arki ja kaikki menee melkein saman kaavan mukaan. Kuulostaa ehkä tylsältä mutta näin meillä. Toki nyt kävi niin että heti kun pääsin iloitsemaan tästä että nyt alkaa taas arki ja kaikki on "normaalisti", jäin itse sairaslomalle. Iski lentsu ja tässä tämän päivän eväät:
Loppuviikon olen poissa töistä ja toivon että maanantaihin mennessä olen terve. Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Onpahan aikaa käsitöille... Ja niitähän tässä lähiaikoina on tullut tehtyä. Mutta niistä vähän tuonnempana. 

Palataan ensin vähän jouluun. On ihan pakko esitellä pari lahjaa mitkä sain. Äitini on tosi kova neulomaan, sillä on aina puikot kädessä ja valmiita töitä tulee ihan mielettömän nopeasti. Äiti neuloi tällaiset mulle lahjaksi:


Lankana on norjalaista villaa. Aivan ihanan pehmeät ja lämpimät. En vain millään raaskisi käyttää näitä.

Sain myös Perfect Homen enkeli-ruukut. Yhdellä reunalla enkelin kuva ja muuten ruukun ympärillä tekstiä.



Ruukut sopivat hyvin kokonaisuuteen eteisen lipaston päällä. Sydäntaulu on myös Perfect Homen mallistoa ja seinällä oleva taulu on äitini tekemä meille häälahjaksi.



Jo äitini äiti oli kova tekemään käsitöitä, kuten myös äitini ja minä. Ei ole siis omena kauas pudonnut puusta. Ja nyt näyttää siltä että tämä uusi sukupolvi jatkaa samaa rataa. Kissatyttö alkaa olemaan myös kiinnostunut käsillä tekemisestä. Eräänä päivänä hän sanoi että hän haluaa tehdä itselleen oman pipityynyn. Ei siinä muu auttanut kuin kaivaa kankaat ja koneet esille ja antaa hänen tehdä. Apua hän tarvitsi ompelukoneen käytössä, muuten hän on aika pitkälle itse tehnyt kaiken. 

Ensin leikattiin kangas

Ompelusta ja täyttämisestä ei ole kuvia koska ei enää kädet riittänyt kuvaamiseen kun niissä hän tarvitsi apua.

Sitten painettiin yksiväriselle puolelle tekstit ja kuvat.


 Tiimarista löytynyt ihana setti käsityöaiheisia leimoja. Kissatyttö sommitteli itse kuvat paikoilleen.

Lopuksi piti vielä ommella täyttöaukko umpeen. Senkin kissatyttö teki itse. Kissatyttö on oikeakätinen mutta neula pysyy näköjään paremmin vasemmassa kädessä.

Tässä valmis tuote:


Melko ylpeä olen kuusivuotiaan tyttäreni tekemisistä. Ties millainen virtuoosi siitä tulee.

Nyt täytyy laittaa kone pois hetkeksi ja käydä pitkälleen. Oli tarkoitus laittaa vielä muutama kuva lisää mutta nyt ei kykene. Ne tulkoon seuraavassa postauksessa.

torstai 26. joulukuuta 2013

Lisää joululahjoja...

Heh, alan toistaa itseäni. Joululahjoja, joululahjoja, joululahjoja... Mutta se on ollut viimeaikojen trendi. Olen suurimman osan vapaa-ajasta viettänyt joululahjoja tehden. Ja ilokseni olen todennut että kaikki on tullut valmiiksi. Paitsi yksi pitsihuivi, mutta totesin sen jo aikoja sitten että se ei tule valmiiksi ja hankin hänelle toisen lahjan. Kaikkia en edes muistanut kuvata, osan vain. Mutta tässä viimeiset esittelemättömät lahjat. Näiden saajan on seitsemänvuotias tyttö jonka lempiväri on turkoosi. Näiden väri ei ole ihan turkoosi, mutta toivottavasti kelpaa. Isältään jo kyselin että sopivatko nämä hänelle. Jouduin melko sokkona tekemään näitä kun en voinut omien lasten käsiin ja jalkoihin sovitella, he kun uskovat vielä pukkiin. Enkä siis voinut antaa heidän nähdä minun tekevän näitä kun varmasti näkevät nämä lahjansaajan päällä ja tämä kun vielä kertoo että on saanut pukilta ne... Mutta ilmeisesti siis sopivat hänelle.

Lankana on Novitan hile. Se on ihanan pehmoista ja helppo neulottava. Sain itse lahjaksi kerällisen valkoista samaa lankaa, ajattelin tehdä siitä itselleni pipon. Lapaset ovat ihan normit, kämmenselässä koristeena valepalmikko.


Säärystimissä molemmin puolin sama valepalmikko.


Kaulahuivi on virkattu pylväillä. Luonnossa se on kauniimman näköinen, kuva ei tee sille oikeutta.


Ja tässä koko paketti yhdessä.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Lisää joulua

Tässä taas joululahjoja joita olen valmistanut. Jo aikoja sitten pari työkaveria ihastui aiemmin nähtyihin virtahepoihin ja pyysivät jos teen heidän lapsille. Suostuinhan sitten tekemään nämä. Aika paljon ihastelua nämä saivat ja moni oli kiinnostunut saamaan itselleen myös.. Yritin selittää että näitä on aika paljon jonossa odottamassa. Aloitin jo siskon ystävän pojalle synttärilahjaksi, seuraavaksi teen serkulle syntymäpäivälahjaksi ja sitten on vielä kolme ystävää jonossa. Sen jälkeen todennäköisesti olen niin kyllästynyt näiden tekemiseen etten enää vähään aikaan valmista näitä.

Mutta joka tapauksessa, tässä ovat nämä ihanuudet. Kuvat ovat huonolaatuisia koska ne on otettu puolenyön aikaan ja näköjään ilman salamaa. Ja nyt ovat kaverit jo muualla joten parempia kuvia ei tule. Lankana on norjalainen Viking babyull ja koukun koko 3,5.


Jostain syystä tytöstä tuli hiukan muodokkaampi ja pojasta hoikkeli. 







Kaikki neljä virtahepoa jotka olen tehnyt.  Hauskasti on jokainen erinäköinen vaikka täysin samalla lailla tehty.
Ja nyt nauttimaan joululomasta. Edessä on vielä neljä vapaapäivää, kaikki lahjat on hankittu ja paketoitu, talo on siivottu ja jääkaappi täynnä ruokaa. Nyt voi vaikka istua koko yön sohvalla ja virkata tällaista suloisuutta. 

Rauhallista joulunodotusta!!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Joululahja

Näytänpä teille tässä yhden joululahjan jonka olen tehnyt. Trikookuteesta virkkasin serkulleni Juhannusruusu nimisen maton. Useampaan kertaan netistä yritin etsiä mahdollisimman kaunista virkatun maton ohjetta ja melkein ainoa, oikeasti kaunis matto oli tämä Kangasaitan juhannusruusu. Halkaisija on 113 cm ja kudetta kului n. 2,5 kg. Virkkasin kudetta nro:n 8 koukulla mutta olisi voinut olla aavistuksen isompikin koukku, virkkuusta tuli aika tiivistä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Tämä tosiaan menee lahjaksi mutta meinaan tehdä yhden tai kaksi kotiinkin. Sitä silmällä pitäen mallailin tätä keittiön lattialle ja hyvältähän se siinä näytti. Mutta en sitten tiedä miten käytännöllinen mahtaisi olla valkoinen matto keittiössä, jääkaapin ja pöydän välissä ja talossa kaksi lasta... Matto taitaisi olla melkoisen likainen jo heti ensimmäisenä päivänä...

Mitenköhän tähän sopeisi samainen matto harmaana jossa on vähän kimalletta joukossa? Tai sitten vaan teen valkoisen ja kiltisti pesen sitä aina kun se likaantuu. Toinen mahdollinen sijoituspaikka on makuuhuone. Kohteita riittää. Kunhan vaan saan nämä joululahjaprojektit valmiiksi ja pois käsistä niin voin alkaa keskittymään uusiin projekteihin. Nopeita nämä ainakin on tehdä, tässä meni kaksi vuorokautta ja mitä tutummaksi malli käy niin sen nopeammaksihan tekeminen tulee.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulu saapuu

Joulu on ihanaa aikaa. Meillä vähitellen talo pukeutuu jouluvaatteisiin. Meillä on melko vähän juuri jouluun liittyviä koristeita ja osa niistäkin on hävinyt viime vuodelta. Jopa juuri viime vuonna ostamani iso neulottu tonttu.. Harmittaa koska se on todella ihana ja ainoa koskaan ostamani käsityö. En ole jaksanut käydä kaikkia kaappeja läpi.. Kyllä se jossain on mutta luulenpa että se löytyy sopivasti joulun jälkeen.
Viime viikolla olin lomalla ja sain suoritettua pakollisen joulusiivouksen  Tällä viikolla olen yrittänyt saada lahjoiksi tarkoitettuja käsitöitä valmiiksi ja aika hyvin ne ovatkin valmistuneet. Niistä myöhemmin lisää. Nyt kirjoittamisen sijaan laitan kuvia meidän jouluisesta kodista. Joku päivä voisin laittaa vielä lisää kuvia.








Lasten tekemiä joulukoristeita menneiltä vuosilta.

Sydänkuvio toistuu meidän joulussa






sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kolmen vuoden projekti

Kerronpa teille miten joskus joku työ vain vie kerta kaikkiaan paljon aikaa jotta se olisi kokonaan valmis. Viime vuoden (2012) jouluksi neuloin siskolleni lahjaksi huivin. Mallin löysin ravelrystä, se on nimeltään Haruni ja sen on suunnitellut Emily Ross. Linkki suunnittelijan ravelry sivuun tässä.

Ensin työn neulomiseen meni kaksi vuotta. Sain kuin sainkin sen valmiiksi ennen viime vuoden joulua. Ongelmaksi muodostui pingottaminen. Huivi on niin valtavan kokoinen etten löytänyt mistään niin suurta alustaa missä olisin voinut sen pingottaa. Jouduin siis melko ahtaasti pingottamaan huivin enkä ollut kovin tyytyväinen lopputulokseen ja annoin huivin siskolleni luvaten pingottaa sen paremmin heti kun saisin siihen tilaisuuden.

Ja tilaisuus tuli nyt, melkein vuosi jälkeenpäin. Mieheni toi töistä valtavan palan pahvia, siis sellaisen ison auton tuulilasin kokoisen. Pingotin huivin siihen ja se olikin niin iso että juuri ja juuri mahtui saunaan kuivumaan. Mutta kyllä odotus kannatti, huivi on nyt pingotuksen jälkeen aivan eri näköinen kuin aiemmin. Siskokaan ei ollut tunnistaa sitä enää samaksi huiviksi. Harmi vaan että en huomannut ottaa kuvia ennen pingotusta. Mutta tässä olisi nyt suurin työ minkä olen koskaan tehnyt.

Leveys 174 cm ja korkeus 94 cm. Lanka Katia degrade ja ulkoreunassa jotain puuvillalankaa jonka nimeä en muista.


Lähikuvaa pitsistä.