Väri ei tietysti näy tässä kuvassa oikein. Tässä ihana keväänvihreä on muuttunut todella haaleaksi. Täytynee kuvata uudelleen kun on auringonpaistetta. Lanka on nallea ja raidat on ikivanhasta nalle colori kerästä. Täytyy todeta että kylläpä on tuo neulontajälki kamalan näköistä. Nämä lapaset jäävät siis omaan (siis lasten) käyttöön. Suunnitelmissa oli että nämä lapaset voisi antaa hulivalipojan koulun joulumyyjäisiin mutta ehkä ne seuraavat sitten. Eihän koskaan ole liian aikaista suunnitella joulua ja joulumyyjäisiä?
Puikkoina on rakkaan mummini vanhat sukkapuikot. Tai siis neljä niistä. Yksi on vuosien saatossa hävinnyt ja se on pitänyt korvata uudemmalla. En ole tainnut näillä puikoilla ennen neuloa ja taitaa tämä kerta jäädä viimeiseksi. Nää on ihan kamalat puikot, joka kierroksella joku puikko putoaa ja saan taas kerätä silmukat puikolle. Sinnikkäästi ainakin eilen jaksoin poimia silmukoita uudelleen ja uudelleen. Tämän työn jälkeen nämä puikot jäävät eläkkeelle, niillä on kuitenkin jo monet kymmenet vanttuut ja sukat kudottu.
Muutama viikko sitten esikoiseni, hulivalipoika, halusi alkaa kasvattamaan paprikaa siemenistä. Ei siinä sitten auttanut muu kuin heittää siemenet multaan ja odottaa mitä käy. En edes tiedä voiko kaupan paprikasta otetusta siemenestä kasvaa mitään, saatikka että tuleeko siitä joskus paprikoita. Tyytyväisen näköisenä ne kuitenkin keittiön akkunalla kasvavat. Kunhan vaan muistaisi kastella niitä joka päivä. Ja taitaa sille hulivalille tärkeintä olla se että jotain kasvaa, tuli paprikoita tai ei.
Pitäisi varmaan koulia nuo kaksi yhdessä kasvavaa tainta toisistaan.. Saa jäädä ainakin toistaiseksi.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille. Nyt vanttuiden kimppuun niin kauan kun kissatyttö jaksaa nukkua.
