Lankapornoa

Lähdin tänään työpäivän jälkeen katselemaan Novitan lankoja läheiseen Tarjoustaloon. Ajatuksena oli ostaa mahdollisesti alennettuja lankoja varastoon. Mitään niistä ei tarttunut mukaan, mutta huomasin että hyllyihin oli saapunut uusia syksyn värejä. Tai ainakin luulen että ne ovat uutuuksia nyt syksyyn, en ainakaan ole törmännyt näihin aiemmin. Löysin niistä jo monta suosikkia, enemmän kuin monena vuotena aiemmin. Kuola valuen katselin keriä ja niiden ihania sävyjä ja suunnittelin jo mitä niistä voisi tehdä. Olisin voinut seistä lankahyllyjen ääressä vaikka kuinka kauan.

Nalle-lanka on saanut Taika-nimisen värityksen. Kaikkein ihanin sävy on tämä:

Kirjava ruskea-roosa. Ihanat, ihanat vaaleanpunaisen ja ruskean sävyt. Saattaa olla jotain violettiinkin viittaavaa. Vaikea sanoa enää näin kun tuijottaa tietokoneen ruutua, sävyt vääristyy tosi paljon. Tästä kerästä saisi todella herkulliset villasukat, ja nimenomaan villasukat. Tätä katsellessa alkaa tehdä mieli lämmintä kaakaota, vaahtokarkkeja ja suklaata. Ehkä ei ole viisasta tehdä villasukkia tästä kerästä... Mitäs mä sitten teen jos löydän itseni talvella joka ilta siemailemassa kaakaota vaahtokarkkien ja suklaan kera...

Myös tämä sävy jäi vahvasti mieleen:

Kirjava punainen. Tästä sävystä tulisi todella ihanat kirjoneulelapaset yhdistettynä kermanvalkoiseen lankaan. Kuviona pitäisi tietysti olla jotain sydämeen  liittyvää. Ja itse asiassa, täysin sattumalta eilen illalla luonnostelin paperille kirjoneulekaavion, jossa on mm. sydämiä. Toivottavasti saan jossain vaiheessa aikaiseksi tehdä sellaiset. Nyt on kyllä niin paljon projekteja kesken, että oikeastaan en saisi alkaa yhtään uutta. Mutta minkäs teet kun kaikkea pitäisi saada nyt ja heti kokeilla...

Tästä sävystä pitää tehdä lapsille setti, villasukat ja lapaset. Kerään on saatu yhdistettyä monta piristävää ja kirkasta sävyä. Voisi toimia hyvin myös säärystiminä, pipona tai kaulurina. Jotenkin vain aina miellän nalle-langan vain ja ainoastaan lapasiin ja sukkiin soveltuvana. Vaikka kaipa sitä voisi käyttää mihin vaan, mihin ohutta villalankaa tarvitaan.













Nalle luontopolku Tuohi. Kirjava, mutta silti hillitty ja tyylikäs. Tästä pitää tehdä villasukat värejä kaihtavalle ukkelille.

Hile. Ehdoton kaulahuiviin ja muhkeaan pipoon. En tiedä onko tämä edes uutuuslanka, mutta minulle uusi. Värisävyt maanläheisiä, hempeitä.
















Mutta vielä en yhtäkään näistä keristä ostanut. Teen ensin loppuun muutaman aiemman projektin. Yksi niistä on tämä:

Herra Virtaselta puuttuu vielä pää.

Kyseessä on siis samanlainen Heidi Bearsin virtahepo kuin aiemmassakin postauksessa. Aiemmassa lankana oli nalle, tässä vanhaa puuvillalankaa. Vaalea lanka on K-kaupan Pirta sambaa, lähes 20 vuotta vanhaa. Hyvin toimii vielä. Kaikki kirjavat langat olen ostanut ristipistotöitä varten, ne ovat 8 metrin vyyhdeissä. Olen joskus tilannut ateljee Margarethasta paketillisen vyyhtejä tajuamatta, että ne ovat sellaisia sävyjä joita en todellakaan ristipistotöihin käytä. Tykkään enemmän pastellisävyistä ristipistoissa. Nämäkin ovat lojuneet laatikossa lähemmäs kymmenen vuotta. Olen oikein tyytyväinen että pääsen edes osasta eroon. Kori missä pidän keskeneräistä työtä ja siihen kuuluvia lankoja tosin tulee toooosi kivan näköiseksi kaikista näistä pikku vyyhdeistä...

Olen muutenkin innostunut näistä afrikkalaisista kukkasista. Kokeilin miltä ne näyttävät Puro batikista tehtynä valkoiseen yhdistettynä ja täytyy sanoa että hyvältä näyttää. Yhdestä kerästä saa mukavasti erilaisia sävyjä.

 Ja nyt viikonlopun viettoon. Olin tosiaan töissä tänään, onneksi oli lyhyt päivä, vain kuusi tuntia. Nyt menen avaamaan lonkeron, istun sohvalle ja virkkaan vähän Virtasta.

Jotain vaan juttua.

On pitänyt jo monena päivänä päivittää blogia, mutta kun tuntuu, ettei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista... Meillä arki rullaa melko samanlaisena päivästä toiseen. 5.40 herätys, töihin klo 7, klo 8 soitto hulivalipojalle että lähdepä kouluun, klo 15 työpäivä päättyy, kauppaan, 15.30 kissatyttö päiväkodista,  klo 17 ruoka, klo 18 Suurin pudottaja, klo 19.30 iltasiivous ja lasten iltapala, viim. 20.30 iltasatu ja -laulu, 21 lapsilta valot pois ja pää tyynyyn. Tämän jälkeen on aikaa tehdä omia juttuja. Ja aika vähissä ne omatkin jutut ovat olleet. Jotenkin tuntuu että tämä työn aloitus loman jälkeen on väsyttänyt aika lailla.

Ja nyt tää kuulostaa siltä kuin haluaisin vain valittaa miten kamalaa meillä on. En suinkaan. Rakastan arkea ja rakastan sitä että asiat rullaa tietyssä järjestyksessä ja samalla tempolla kuin eilenkin ja toissapäivänä. En kyllä aina ole ollut tällainen. Nuorempana, ennen kuin olin perustanut perheen, arkeni oli täysin erilaista. Koti oli paikka jossa kävin nukkumassa, ruoka oli vain jotain välttämätöntä polttoainetta mitä piti koneeseen saada aina silloin tällöin. Olin aina menossa sataan eri paikkaan, aina monta rautaa tulessa ja aina hoidettavia asioita. Yksinään olo oli todella harvinaista enkä todellakaan kaivannut sellaista. Iltaisin, tai siis öisin, nukkumaan mennessä laskin kuinka monta tuntia ehdin nukkumaan ja olin iloinen jos se oli yli viisi. Aamulla herätessä laskin mielessäni kuinka monta tuntia on siihen kun seuraavan kerran saan painaa pään tyynyyn. Ja monesti niitä tunteja oli toooosi monta. Elämäni oli silloin melko kuluttavaa, mutta myös ihanaa. Nautin joka hetkestä täysillä, rakastin olla nuori ja vapaa tekemään mitä tahdoin. Olin vastuussa vain itsestäni ja tilivelvollinen vain itselleni. Olisin säälinyt tätä nykyistä itseäni joka nauttii siitä kun saa salaa kuunnella lasten leikkiä ja kikatusta, tai siitä, että saa olla pienen hetken ihan yksinään hiljaisessa kodissa tai siitä että puhdas pyykki tuoksuu ihanalta.

En tiedä olisinko jatkanut vielä pitkäänkin samanlaista elämäntyyliä, ellei kohtalo olisi puuttunut peliin ja järjestänyt mulle perheen. Raskaaksi tulo ja miehen kanssa yhteen muutto mullisti aivan kaiken ja jossain vaiheessa ihmettelinkin että mihin olinkaan ryhtynyt. Enhän enää voinut olla menossa aamusta iltaan. Nyt piti hoitaa lasta ja kotia ja vaikka mitä... 

Olen kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen siihen että nuo vuodet ovat takana päin. Niin kuin yllä kirjoitin, päivämme ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia. Osaltaan siksi, että hulivalipoika vaatii rutiineja ja pysyvyyttä pysyäkseen rauhallisena, osaltaan siksi että tasaisesti rullaava arki on vaan niin kivaa...

Sen verran mainitsemisen arvoista on tapahtunut, että hulivalipojan koulu on alkanut. Hän käy toista luokkaa. Ensimmäinen luokka meni kyllä melkoiseksi riehumiseksi, säätämiseksi ja sähläämiseksi. Mitään varsinaista "vikaa" pojassa ei ole, mutta isossa ryhmässä oleminen, paikallaan pysyminen, sääntöjen noudattaminen ja yli päätään koulussa käyttäytyminen oli tosi vaikeaa hänelle. Nyt on kohta kaksi viikkoa koulua takana eikä vieläkään yhtään soittoa ole tullut opettajalta. Viime vuonna se eka soitto tuli jo toisen päivän kohdalla... Muutenkin poika on ollut viime vuoteen verrattuna iloisempi ja rauhallisempi. Toivon todella että nämä kaikki vaikeudet olivat vain sitä että poika ei vaan ollut ihan kypsä kouluun. Nyt hän on saanut kasvaa rauhassa koko kesän, ja hyvältä näyttää.

Jottei tämä postaus menisi kokonaan vakavien aiheiden puolelle, paljasta teille mikä on viime postauksen kuva-arvoituksen ratkaisu. Tadaa:

Tässä on Sissi, iloinen virtahepo. Näin mallin Raverlyssä, ihastuin päätä pahkaa ja pakkohan tällainen oli värkätä. Mallin on suunnitellut Heidi Bears ja linkki on tässä. En tiedä teinkö kovin rikollisesti, mutta en ostanut ohjetta, pähkäilin vain kuvien perusteella minkälaisia paloja hepoon tulee ja missä järjestyksessä ne yhdistetään. Ja lopputuloksesta tuli oikein viehättävä.

Nuuh, nuuh

Virtahepo on löytänyt paikkansa kissatytön kainalossa unikaverina. Tosin tämä kaveri viettää aika paljon aikaa olohuoneessa ohjeistamassa seuraavaa virtahepoa sen syntymässä. Koska en ole ohjetta ostanut, pitää seuraavakin tehdä kuvista ja mallista katselemalla. Olen siis luvannut tehdä toisenkin tällaisen. Työkaveri haluaa antaa tällaisen kummipojalleen joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. En voinut kieltäytyä. Taytyyhän pienen pojan oma virtahepo saada. Varsinkin kun kyseinen poika on alle kolme vuotias ja sairastaa leukemiaa.. Jospa iloinen virtahepo, tai siis 'Virtanen' piristäisi pientä sairasta poikaa. Ja ei kahta ilman kolmatta, täytyy tehdä yksi tällainen myös hulivalipojalle. Sormia kivistää jo pelkkä ajatuskin niin paljosta virkkaamisesta. Mutta on tää vaan niin ihana ja tosi kiva tehdä. 

Välillä Sissi-hepo vetäytyy omaan rauhaan ja kääntää maailmalle takapuolen. =)

Iloista illan jatkoa kaikille!!

Paluu arkeen

Lomat on siis meidän perheen osalta melkein lusittu. Minä ja ukkeli olemme olleet jo jonkin aikaa takaisin töissä,  kissatyttö on alkanut päivähoidon ja pian esikoulun ja hulivalipoika aloittaa tiistaina toisen luokan. Toivon todella, todella kovasti että koulun aloitus sujuu hyvin. Viime vuonna koulun aloitus ja oikeastaan koko syyslukukausi meni tosi huonosti, oli levottomuutta ja käsittämätöntä käytöstä. Toivottavasti tämä kesä on kasvattanut poikaa sen verran että pärjää jo koulussa paremmin.

Työt on juu toden teolla alkanut. Olin viime yön töissä, kotiin ehdin puoli kahdeksaksi tänä aamuna. Talo oli vielä hiljainen siihen aikaan, kukaan ei ollut herännyt. Tuntui niin ihanalta päästä sänkyyn peiton alle. Simahdinkin välittömästi kun sain pään tyynyyn, tosin vain herätäkseni alle kolmen tunnin päästä. Ja sen jälkeen en ole nukkunut. Kai se on edelleen tämä valoisuus mikä valvottaa, vaikka olisi valvottu yö takana. Onneksi lapset ovat olleet melkein koko päivän ulkona tai kavereiden kanssa niin olen saanut ihan rauhassa lököillä ja katsoa yleisurheilua televisiosta. Ruokaakaan ei ole tarvinnut tehdä kun ukkeli ihan itse ehdotti ja haki meille pitsat. Ai että maistui hyvältä!

Käsitöiden osalta tahti on väkisinkin hiljentynyt, mutta kaikenlaista olen tehnyt. Olen innostunut virkkaamisesta pitkästä aikaa. Mitään ei ole täysin valmistunut ,mutta aika hyvällä mallilla työt ovat. Laitanpa niistä muutaman kuvan.

Ensiksi olen virkannut patalappuja puuvilla- ja bambulangoista. Bambulankaa siksi että sitä oli alennuksessa lähikaupassa ja puuvillalankaa on kaikennäköisiä jäänyt vanhoista töistä. Ensin mietin että voiko bambulankaa käyttää patalappuun, kestääkö se kuumaa... Mutta hyvin tuo on käytössä kestänyt, ihan yhtä hyvin kuin puuvillalanka.

Tällaiselta laput näyttävät valmiina:

Vasemmalla "oikea" puoli ja oikealla "nurja" puoli. Sekin lienee makuasia.

Ensin virkataan kaksi tämän näköistä lappua

Etsi lapuista yksi eroavaisuus.Vastaus lopussa.

Tämän jälkeen ne asetellaan päällekäin ja virkataan kiinteillä silmukoilla rei'istä yhteen, tällä lailla muodostuu ikään kuin kukan lehdykät. Jos ohjetta kaipaat, niin Raverlyssä on tällaisen patalapun ohjeita vaikka kuinka paljon.

Laput muuttuvat täysin erinäköisiksi kun ne ovat virkattu yhteen. Näihin voi käyttää mitä mielikuvituksellisia väriyhdistelmiä. Todennäköisesti kaikki toimii.

Nämä patalaput olen tehnyt jo aiemmin ja lahjoittanutkin jo eteenpäin. Värit ovat vaan niin makeet ja kissatytär on värit suunnitellut.

Tässä vielä keskeneräisiä. Pitäisi vaan päättä millä värillä yhdistän nämä.

Toinen keskeneräinen työ. Tässä jälleen kuva-arvoitus. Kuka arvaa mitä tässä on tulossa?

Malli nimeltään Afrikkalainen kukka on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis.

Joku jo saattaa arvata. Loput näkee sitten kun tämä projekti on valmis. Toivottavasti pian, sillä lupasin tehdä toisenkin. Onneksi dead line on vielä monen kuukauden päässä.

Ja sitten siihen aiempaan kuva-arvoitukseen. Mitä eroa niillä kahdella lapulla on... Vastaus on: Niissä on eri määrä lehdyköitä. Toisessa viisitoista ja toisessa neljätoista. Ja tietenkin eri reipas virkkaaja virkkaa ja virkkaa ja huomaa palojen epäsuhdan vasta kun on melkein kokonaan yhdistänyt palat toisiinsa ja huomaa että toisessa on jäljellä yksi lehdykkä ja toisessa vielä kaksi... Jippii. Saanpahan virkata lisää että tulee parit täyteen. =)