Crocheting my ass of...

Malli: Crochet Giraffe (Raverly)
Langat:  Mandarin Petit (valk)  
             Novita Tennessee (sin)
        Novita Bambu (lila)
       Viking Björk (vihr.)
Koukku: 3,5 mm                        

Katsahdus otsikkoon... Tällä lausahduksella olen saanut monet naureskelemaan. Kyse oli kuudesta patalapusta joita tein melkoisella kiireellä. Linkki alkuperäiseen tässä, klik klik, menee Raverlyyn. Silloin joku ehdotti mulle että alottaisin ryhmän nimeltä "Crocheting my ass off". No, sitä en tehnyt, mutta olisi ehkä ollut syytä. Sunnuntaina sain valmiiiksi projektin mikä oli vain ja ainoastaan meingillä "crocheting my ass off".
Otetaas pikakelaus lauantai aamupäivään. Olen mieheni kanssa kaupassa ostamassa siskon pojalle syntymäpäivälahjaa sunnuntaisille 1-vuotis syntymäpäiville. Lähellä olevasta kaupasta ei löydy sellaista lahjaa mikä olisi yksinään ollut mielestäni riittävä lahja. Mutta koska en halunnut lähteä ajamaan kaupunkiin isompiin kauppoihin ajattelin AIKAA SÄÄSTÄÄKSENI VIRKATA ostolahjan kylkeen pehmolelun... Käsi sydämellä, kuinka moni muu on joskus tehnyt yhtä huonon päätöksen? Ajan säästöä ja käsillä tekemistä kun ei voi hyvällä tahdollakaan yhdistää samaan lauseeseen. Paitsi jos sanoo että mitään ei voi tehdä käsityönä aikaa säästääkseen... Ja rakas ukkoni yritti sitä kertoa. Mutta kun ajatus on päähän iskenyt niin milläs sen sieltä pois saa??? Ei sitten millään, uskokaa pois. Tehtävä se on.

Kaupasta siis kotiin, Raverly auki ja sopivaa pehmo-ohjetta etsimään. Tai itse asiassa olin jo vähän päättänyt minkä mallin teen mutta piti silti vähän etsiskellä. Sitten vaan langat esille ja virkkaamaan. Ja virkkaamaan. Ja virkkamaan. Mutta eihän siitä mitään tullut. Koko yläselkä kun on jumissa niin päätä särkee armottomasti. Lihasrelaksanttia ei voi ottaa kun silloin lähtee taju. Eikä silloin ainakaan voi virkata. (Vaikka välillä tuntuu että olen melko tiedottomassa tilassa kun illan viimeisinä tunteina usein teen vielä yhden ja vielä yhden ja vielä yhden kerroksen...) Eikä meikäläisen päänsärkyyn aina auta mikään särkylääke. Väkisin siis oli virkattava.

Mutta lauantai-illan tulos oli säälittävä. Jalat, kädet ja yksi sarvi. Sunnuntaihin jäi siis pään, vartalon, korvien ja toisen sarven teko. Ja sitten se yhteen ompeleminen. Ja vielä silmien ja suun kirjominen. Ja vaikka aloitin hommat heti aamiaisen jälkeen, en saanut sitä hemmetin kirahvia valmiiksi. Jouduin siis automatkalla kiinnittämään korvat ja kirjomaan silmät ja suun. Siihen nähden olen hemmetin ylpeä siitä että silmät ovat jopa samalla korkeudella keskenään ja suukin aika symmetrinen.

Tarinan opetus on siis että ÄLÄ KOSKAAN, ei siis niin koskaan, edes hätätilassa, päätä edeltävänä päivänä alkaa tekemään mitään kenellekään lahjaksi. No, korkeintaan kortin voi askarrella. Mutta siihen se saa jäädä.

Näihin tunnelmiin, hyvää maanantain jatkoa. Perään pari kuvaa. Nekin siellä autossa otettuja.